Aikoinaan opiskelin kiinalaista lääketiedettä ja shiatsua, joka tulee alun perin Japanista. Kehittelin itsekseni myös hevosille tehtävää shiatsua jo ennen kuin hevos-shiatsu hoitomenetelmänä rantautui suomeen. En kuitenkaan innostunut hoitamisesta ammatillisessa mielessä ja suunnittelemani hevos-shiatsukin jäi alkutekijöihinsä. Innostuksen ollessa vielä tuoreena, hankin kirpparilta valkoisen Barbi-hevosen ja tein siitä kolmiulotteisen akupiste- ja meridiaanikartaston. Karttaheppaa oli helppo pyöritellä tallioloissa, kun etsin akupisteitä ja mietin, miten hoito etenee.

Tällä viikolla kaivoin karttahepan varaston kätköistä, sillä sain idean. Hankin äskettäin poneilleni pinkin kipukoukun. Karttahepan avulla muistelin akupisteitä ja meridiaanien kulkukohtia ja kipukoukulla hieroin ponia. Minulla on hieman yliliikkuvat nivelet ja se oli aikoinaan yksi syy siihen miksi hoitotyö ei inspiroinut. Se sattui. Shiatsun tekeminen sattui ranteisiin, koska ranteet taipuivat liikaa. Sormilla painaminen sattui myös, sillä niidenkin nivelet taipuivat liikaa. Hoida siinä sitten ihmistä, saati hevosta (tai ponia). Testasin kipukoukkua poniini ja homma toimi!

Kipukoukun kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, ettei paina liikaa ja varoo ulkonevia kohtia, joissa on vähemmän lihasta. Luun päältä ei saa hieroa. Tai jos hieroo, niin käsin. Kipukoukulla saa rullattua meridiaania pitkin, mikä sopii erityisesti selkään. Rullaaminen kipukoukulla kattaa suuren alueen, kun vertaa kädellä paineluun. Myös alue, johon paino kohdistuu, on kapeampi.

Selässä kulkee virtsarakko-meridiaani, jossa on kaikkien elinten ns. hälytyspisteet. Niitä voi etsiä kipukoukun varren avulla. Tässäkin tulee olla varovainen, sillä kipeä piste voi näkyä hevosen äkillisessä reagoimisessa. Liikaa voimaa ei saa käyttää. Hoidon ei kuulu ”soida korvissa” vaan rentouttaa. Mainitsemani hälytyspisteiden kivut viittaavat kyseisen pisteen ”oman” meridiaanin häiriötilaan, esimerkiksi ”Qi”, eli energia voi olla jumissa. Kyseistä meridiaania hoitamalla, energia koitetaan saada liikkeelle, jolloin kiputila häviää. Tämä siis hyvin yksinkertaistetusti sanottuna.

 

   

Suuret lihakset voi käydä läpi kipukoukun lavalla, jolloin koukku peittää laajalta alueelta ja hieroo pehmeästi, koska hierova pinta on laaja. Kipukoukkuhieronnan voi tehdä, kuten harjaisi hevosta eli karvan suunnan mukaisesti. Varo kuitenkin ulkonevia kohtia ja kylkiä. Ote saa olla pehmeä ja rauhallinen. Vaikka hevonen tykkäisi kovemmasta paineesta, ole silti varovainen. Rentous on kaiken A ja O. Veri alkaa kiertää ja lihakset lämpenee ja pehmenee. Tämä tekee hyvää. Kokeile vaikka itse.

 

 

Jalat kannattaa käydä läpi sormin. Jos haluaa hifistellä, voi ulkosyrjät hieroa ylhäältä alaspäin ja sisäsyrjät painella alhaalta ylöspäin. Se on meridiaanien kulkusuunta. Ruununrajan voi painella reippaasti kauttaaltaan läpi, jotta meridiaanien alut ja loput tulee käsitellyksi. Se helpottaa ”Qi:n” kulkua koko kehossa. Kuten akukartoista näkyy, meridiaanit ovat monimutkaisen näköisiä reittejä, etenkin jaloissa. Mutta siitä ei kannata lannistua. Riittää, että tiedostaa jaloissa olevan kolme rataa ulkosivulla ja kolme rataa sisäsivulla. ”Ulkoradoissa” energia kulkee ylhäältä alaspäin ja ”sisäradoissa” alhaalta ylöspäin. Kun energia tulee alas (ulkopuoli), sen täytyy myös nousta ylös (sisäpuoli), jotta kierto onnistuu. Jaloista voi sormin käsitellä ulko- ja sisäpuolen keskilinjan ja sen vierestä kulkevat linjat. Etujaloissa yksi ”ulkomeridiaani” pomppaa polven tienoilla ”väärälle” puolelle ja yksi ”sisämeridiaani” samoin. Sen voi huomioida, jos haluaa olla tarkkana.

  

 

 

 

 

Pään voi käsitellä hellästi sormilla hieroen tai sivellen. Korvanjuuressa, myös riimun alla, on monta akupistettä. Samoin posken, silmän ja korvanjuuren välisellä alueella. Nämä alueet kannattaa käsitellä huolellisesti, mutta hellästi. Jos hevonen ei tykkää pään käsittelystä, ei kannata kiusata turhaan. Se saattaa oppia tykkäämään käsittelystä, kun pääsee hoidonmakuun.

  

 

 

Hienoja hemmotteluhetkiä hummalle ja hoitajalle!