Etsiessäni mummonmökkiä Hämeenkyröstä, yksi ehto oli, että ponieni piti päästä samalle tontille. Kun tällainen helmi tuli vastaan, olin innoissani. Tiedossa oli kuitenkin uskomaton määrä työtä, jotta tilat olisivat poneille turvalliset. Ponien saapuminen siirtyi siksi kevääseen. Sitä ennen toteutin rankimman osion, nimittäin siivouksen. Suuli oli kaikkein suuritöisin alue, sillä sinne oli vuosien saatossa kertynyt vaikka ja mitä. Suurin osa roinaa, mutta joukossa oli myös helmiä, jotka säästin joko tallin sisärakenteiksi tai pikkuniksien toteutukseen.

Tyhjennettyäni suulin roinasta, kävin maalattian läpi ensin silmämääräisesti, kuokkien ja poistaen kaikki maahan hautautuneet metalliosat. Sitten pengoin koko alueen pari kertaa magneetilla.  Siivousoperaation ja tasoituksen jälkeen kärräsin suuliin 15 cm kerroksen hiekkaa. Kaiken kaikkiaan aikaa kului reippaan naisen työviikon verran. Ylitöineen.

Aitausten teko oli helppoa, sillä suurin osa tolpista löytyi navetan takaa. Hyvässä kunnossa olevia kuusirimoja ja (pyhäinhäväistys) heinäseipäitä, joissa myös oli naulatut eristimet valmiina. Hevoskorkeudella olevat eristimet eivät olisi sopineet poniaitaukseen, joten jouduin kaivamaan kuvetta tässä kohtaa.  Osa langoista oli minulla jo valmiina, mutta osan jouduin ostamaan uutena.

Tallin etupiha sai maanrakennuskankaan ja hiekkaa, sillä koko tontti oli ruoholla ja se ei sovi pienille linjoistaan huolehtiville poneille, joista toinen on kaviokuumetaustainen. Ruokinta-alueet tuli tietysti suunnitella kauas hiekasta.

 

Hiekan ja nurmikon väliin löytyi heinikon seasta lahoavaa pyöröhirttä. Se voi olla hyödyksi vielä tässä tehtävässä ja maatuu loppuun kaikessa rauhassa. Hirren ja nurmikon väliin tulee vielä kuorikatekaistale, kunhan sinne asti ehdin. Ruohon nyppiminen lankojen alta loppuu siihen, kun ei vaan ylety. Ja tuleehan siitä kaunis.

Koko tontille en tätä ajatellut toteuttaa, vaan ainoastaan hiekka-alueen ympärille. Ja puutarhaan. Akuuteimmat ensin…

 

 

 Kun kesä ja turvalliset laidunolosuhteet vihdoin alkoivat, sai Lotte pikku hiljaa operoida heinää kasvavan joutomaan paljaaksi. Autoin aluksi puutarhasaksilla. Ylipitkäksi kasvanut heinä meni suosiolla kompostoitavaksi, mutta uutta kasvoi vauhdilla tilalle. Ponille oli siis käyttöä.

Koska olin jo keväällä aidannut koko tulevan tarha-alueen, oli aitausta helppo suurentaa siirrettävällä väliaidalla. Siirtovauhti oli niinkin huima kuin 40-50cm/päivä, yhteenä muutama neliö, välillä enemmän, välillä vähemmän, riippuen minkä korkuista aidan toisella puolella kasvoi. Lotte laidunsi “uudella puolella” muutaman tunnin päivässä ja Odin sai viimeistellä työn aidan toisella puolella. Tarha kasvoi näin pikkuhiljaa, ja turvallisesti Odinin terveyden kannalta. Tavoitekoosta jäätiin muutamalla metrillä, koska loppukesän yölämpötilat kävivät liian mataliksi, päivien ollessa huippulämpimät, eli ruoho alkoi todennäköisesti olla melko sokerista. No, ensi kesänä jatketaan.

Seuraavassa osassa suoritetaan helpoista helpoin tallin tuunaus.