Tallin tuunaus poneille sopivaksi oli suhteellisen helppo homma. Entisen navetan vasikkakarsinat ja muut kiinteät kalusteet on purettu joskus aikoinaan, joten mitään sahaa ja akkuporakonetta järeämpää työkalua ei tarvittu.

Myös sisäkaton korkeus entisessä navetassa oli vaatimusten mukainen, pikkuponien tallia ajatellen, korkeuden ollessa ruhtinaalliset 223cm. (Tallin sisäkorkeus lasketaan 1,5 x säkäkorkeus. Korkeuden tulee minimillään olla kuitenkin 220cm.) Isoille ei tänne olisi enää asiaa, mutta eipä niitä ole minulle tulossakaan.

Lantalalle ei tarvinnut tehdä mitään. Se oli jo valmiiksi katettu ja betonipohjainen, reunoineen. Lantalan tyhjennysaukko voisi olla hieman suurempi, mutta kyllä sieltä Avantilla mahtuu operoimaan. Ja loput lähtee lapiolla.
Iloitsin suuresti entisen navetan lantaluukusta, koska siivoaminen olisi helppoa. Paitsi, että käytännössä suurin osa kasoista tulee pihalle, joten kottareille on edelleen käyttöä.

Kun sähkömies oli käynyt ottamassa turhat ja osittain vaaralliset sähköpiuhat ja -liitännät pois, oli tila valmis ponien ryhmäkarsinan rakentamiseen. Eli lähinnä ruokintapöydälle rakennettavan seinämän tekemiseen. Toinen poneistani nimittäin tykkää kiipeillä. Ja siihen tulevan tallin kattokorkeus ei olisi riittänyt.

 

 

Suulin lattialta löytynyt järeä koroke tai kehikko pääsi ruokintapöydälle, seinärakenteeksi. Palanen vain pois ja tukevasti paikoilleen. Loppuosa kehikosta pääsi ruokintapöydän päätyyn, antamaan lisätukea, mikäli ponit päättäisivät käyttää seinää hankaustukena. Upeat harmaat laudat löytyivät säiden armoilta navetan päädystä. Rakastan harmaata lautaa, joten nämä olivat oikea aarre! Samalla silmää häiritsevä romukasa navetan päädyssä pieneni pienenemistään. Kaikelle löytyy paikkansa, kun hieman sovittelee ja suunnittelee.

 

 

 

Navetan takaa löytyi entisiä tallirakenteita, mm. iso saranallinen ovi. Upeaa harmaata lautaa! Näytin sille hieman sahaa ja trimmasin toisen saranan kohdilleen, sitten ovi oli jo valmis. Ruokintapöydän tolpassa oli valmiina saranoiden pidikkeet. Oven asennuksen jälkeen kulku ruokintapöydälle oli pieniltä poneilta tukittu. Oven taakse jäi myös karjakeittiöön johtava ovi, joten ponit eivät vahingossakaan pääse seikkailemaan ahtaassa tilassa karjakeittiön puolelle.

Ruokintapöydällä on jokunen neliö hukkatilaa, mutta se ei haittaa. Sinne mahtuu muutama kuivikesäkki piiloon ja silti lähelle. Koska paikallinen maatalouskauppa on vain 9km:n päässä, on turha pitää isompaa kuivikevarastoa kotitallilla.

 

 

 

Tallin kokonaisneliömäärä on noin 30 ja ryhmäkarsinan pinta-ala on noin 25 neliötä. Poneilla on 2 pienisilmäistä “tuplaheinäverkkoa”, eli 2 verkkoa päällekkäin kummassakin (kuormaverkot). Heinäverkoille löytyi ripustuspaikat kattoparrusta ja valmiista järeistä metallilenkeistä, jotka on joskus aikoinaan kattoon isketty.

Suolakivi roikkuu vapaasti yhden köyden varassa. Suolakiven alla on kumikiekko, mikä estää suolakiven kääntymisen poikittain ja narun syöpymisen seinämän läpi. Paksu köysi sisällä estää myös syöpymistä, joten suolakivi pysyy ehjänä pidempään.

 

 

Aluksi poneilla oli makuualue perällä ja ruokinta-alue edessä, jonka lakaisin puhtaaksi ennen ruokintaa. Jaksoin touhuta asian parissa alle vuoden, jonka jälkeen laitoin kuivikkeen koko karsinaan. Reunoilla, noin metrin kaistaleena, on rakeista sahajauhoa, joka tiivistyy paremmin kuin kutteri ja on halvempaa. Keskellä, pissa-alueella, on turvetta ja sen päällä kutteria. Tämä ratkaisu tuntuu toimivan oikein hyvin, vaikka kyllähän kuivikkeiden pintakerrokset sekoittuvat keskenään. Oviaukolle laitoin ison ja raskaan kumimaton (Agrimarketista). Näin ollen hokit ei rasita lattiaa ja ovensuu on hieman helpompi pitää puhtaana purusta. Silti purua kulkeutuu ulos paljon.  Tallin edusta on hiekka-aluetta, joten vaatii pientä vaivannäköä pitää alue hiekka-alueen näköisenä. Talvisin oviaukkoa saa putsata purusta entistä ahkerammin, jotta ulko-oven saa tarvittaessa kiinni (uutena vuotena tai kovilla pakkasilla). Muita miinuspuolia en ole huomannut tässä talliratkaisussa.

 

 

 

Katolla oleva tuuletusräppänä on turhan tehokas tallin oven ollessa auki, joten avattuani sen tukin sen pikaisesti uudelleen. Kattoräppänä vaatinee tarkempaa säätöä, tai ainakin säädeltävyyttä,  myöhemmin. Tallitilassa on kolme ilmanvaihtoluukkua, kaikki eri seinillä, joten säätövaraa riittää. Käytännössä niille ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin avata ne. Talli on vedoton, mutta ilma vaihtuu silti. Olen laittanut oviaukkoon tiiviskankaisen villahuovan talveksi, joten sekin estää mahdollista vedontunnetta. Navettarakennus on sijoitettu nerokkaasti sellaiseen kohtaan, jossa navetan ja karjakeittiön oviaukot ovat tuulensuojassa. Talliin ei siten koskaan tuule suoraan.

 

Ponien riimut ja muut päivittäin käytössä olevat tavarat säilytän suulissa ja muut tarvikkeet säilytän kotona, sisätiloissa. Rehuvarasto on kylmässä kuistissa. Käytännössä siellä on yksi kannellinen koiranruoka-astia, jonne mahtuu rehusäkki. Loput purnukat löytyy pikkuruisesta kodinhoitohuoneesta. Myös loimet kuivuu siellä, katosta roikkuen. Ainoa toiminnassa oleva vesipiste on  talossa, joten vesihuolto tapahtuu ämpäreillä tai kanisterilla, kesällä vesiletkulla. Turvotan ponien rehut sisällä, joten kenkien muovialustat suojaavat näppärästi lattiaa sotkulta, tai lähinnä märiltä ämpärinpohjilta. Opin yhden talven jälkeen, ettei ruokakuppeja kannata tuoda sisälle pesuun, vaan pesen ne vesiastian jämävesillä, ennen kuin putsaan vesikupin ja kaadan uudet vedet. Suihkutila säilyy siistinä ja Kodin Putkimiestä tarvii harvemmin.
Seuraavassa osassa piha menee remonttiin ja jälleen on otettu yksi askel kohti poniparatiisia.