Kevät odottaa vielä tuloaan, mutta hevosilla alkaa olla kevättä rinnassa. Tai sähkö ei kulje tarpeeksi… Joka tapauksessa, jos on käynyt niin, että tolppa on katkennut syystä tai toisesta, eikä tynkää saa ehostettua uudelleen, niin tässä on yksi pikavaihtoehto: joulukuusenjalka. Tällaisella pikatolpalla voi myös pienentää aitausta tarvittaessa, esimerkiksi sairastarhaksi.

Tolppa vaan kuusenjalkaan ja ruuveilla kiristys. Painoksi jotain helposti saatavilla olevaa materiaalia. Toimii, jos sähköä kunnioitetaan ja kukaan ei halua esimerkiksi jyrsiä tolppaa. Sähkönkulku on syytä varmistaa ja jos tuntuu, ettei tälliä tule, kannattaa vetää maadoituslanka sähkölangan viereen. Tosin, se edellyttää, että maadoituslangan saa yhdistettyä syvällä maassa olevaan metallitankoon. Siihen minulla ei ole tarjota pikaniksiä. Minä varauduin jo kesällä, laittamalla useampaan kohtaan tarhan ulkopuolelle pystyyn kupariputkia tai metallitankoja. Sähkölangan välittömässä läheisyydessä kulkeva maadoituslanka on  yhdistetty näihin tankoihin. Sähkö- ja maadoituslanka eivät saa koskettaa toisiaan, mutta niiden on molempien koskettava hevosta, jotta tälli irtoaa. Olettaen, ettei hevosella ole muuten maakosketusta, esimerkiksi paksun lumi- tai jääkerroksen vuoksi. Meillä on tällainen systeemi kesät talvet.

Maadoituslanka saa kulkea suoraan tolpasta tolppaan, ilman eristimiä ja aina parempi, jos osa tolpista on metallikiilallisia. Silloin maata saa helposti vaikka kesken pahimman pakkaskauden, kun ohjaa maadoituslangan kulkemaan välillä kiilan kautta. Tai vetää kiilan ja maalangan väliin yhdistävän piuhan, mieluiten metallia tai kuparia. Sähköpaimenen asennukseen ei tarvitse puuttua, kun operoi maadoituslangat sähkölangan viereen. Se pitää vain muistaa, että maadoituslanka ja sähkölanka ovat omia maailmojaan, eivätkä saa kohdata missään vaiheessa, paitsi silloin kun elollinen olento (langoille naureskeleva poni) uhkaa niiden olemassaoloa. Silloin ne yhdistävät voimansa… Rits ja räts