Ennen kuin ponit muuttivat kotiin, piha oli pelkkää heinikkoa, entisen navetan edustaa myöten. Koska toinen ponini on kaviokuumetaustainen, ei tällainen ruohopohjainen versio sopinut kuvioihin. Aluksi laitoin navetan eteen kankaan ja luonnonhiekkaa. Alue oli postimerkki, mutta kaviokuumetoipilaalle juuri hyvä; pehmeäpohjainen eikä liian iso. Tästä alkuoperaatiosta kerroin jo ensimmäisessä Ponit kotiin -osiossa.

Toinen poni sai laiduntaa tulevaa tarhaa isommaksi, aidan toisella puolella. Tuleva tarha oli siis aidattu jo valmiiksi ja poni pääsi siivoustöihin väliaidan portin kautta. Kun poni oli lyhentänyt kasvustoa tarpeeksi, siirsin väliaitaa puoli metriä päivässä, eli kaviokuumetaustainen sai muutaman neliön operoitavaa, mutta ei mahantäytettä. Pikkuhiljaa tarha suureni ja poneille tuli ihan kivan kokoinen ruohoton tarha-alue.

 

Minä en tietenkään ollut tyytyväinen ihan kivan kokoiseen, joten seuraavaksi aitasin poneille pienen juoksukujan, jota terve poni sai seuraavana kesänä operoida. Syksystä kevääseen tämä alue toimi liikutusapuna. Tässä oli ponien mielestä ihana vetää rundia. Pohja oli kuitenkin ongelmainen, koska se meni märällä kelillä upottavaksi ja jäätyessään nämä kraatterit olisivat olleet vaarallisia. Siksi alue oli vai hyvillä olosuhteilla käytössä. Lisäksi se kasvoi vihreää ihan silmissä keväästä syksyyn. Pitäisi olla parempi järjestely…

 

 

Seuraavana kesänä otin maksullisen miehen kuorimaan pintamaan pois radan kohdalta ja keskeltä. Koska homma oli joutuisaa, sai myös pahin nokkosalue kyytiä navetan ja talon välissä. Nälkä kasvoi syödessä ja pyysin miestä operoimaan myös navetan takaa lähtevän suoran ja kiertämään tontin reunaa niin että saisin poneille juoksuradan. Tämä alue oli ohdaketta, vuohenputkea ja maitohorsmaa kasvava rytöalue ennen käsittelyä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Radalle tuli kangas ja luonnonhiekkaa päälle. Nyt jälkikäteen harmittaa, sillä hiekka jäätyy kivikovaksi, vaikka rata on mäessä. Hiekka on myös hieman liian hienoa, eli ei tiivisty lainkaan. Pohjalle olisi voinut laittaa kerroksen jotain mursketta, mutta säästin väärässä kohdassa ja luotin siihen että saan samanlaista tiivistyvää luonnonhiekkaa, mitä navetan edustaan tuli. No, toisin kävi ja nyt rata on pehmeä ja jäätyy kovaksi, talvisäiden sahatessa ees taas. Mitään ei ole kuitenkaan menetetty, niin kauan kuin maksulliset miehet on käytössä, isoine koneineen.

 

 

Ensiapuna tarvitsisin kunnollisen lanan, että saisin pidettyä radan kuopattomana sitten kun jäätyminen alkaa. Nyt ”lanaan” sitä yhden naisen voimalla ja sehän ei riitä alkuunkaan, jos rata on käytössä joka päivä. Ponit joka tapauksessa rakastavat rataa. Se on niiden mopo lähtee käsistä -alue. Radan yläpäässä on levennys, jossa on kiva piehtaroida ja sitten ottaa jalat alleen ja painella häntä tötteröllä johonkin suuntaan, riemusta kiljuen.

Etupihan puolella, siinä mistä otettiin pintamaa pois, on nykyään sahajauho. Se on unelmapohja, myös talvella. Jäätyessään murenee pehmeästi kavion alla, eikä ole missään tilanteessa kivikova. Ainoa haaste on rankkasateet, jotka saavat sahajauhon liikkeelle ja valumaan alaspäin, kohti sahajauhotonta aluetta. Sen voisi ehkä estää paaluttamalla sahajauhoalueen reunan.

En saanut tarpeeksi sahajauhoa, jotta koko putsattu alue olisi saanut paksun sahajauhopinnan. Toisaalta se oli hyvä, koska maa viettää alaspäin ja rajoittuu entiseen tiepohjaan, eli vesi jää seisomaan alaosaan. Olisi siis taas kaivurille töitä. Ojan kaivuuseen tällä kertaa. Toistaiseksi mennään näillä asetuksilla, koska ojan kaivuu tarkoittaisi sitä että pihatie pitäisi avata ja ojittaa, jotta pintaveden saisi ohjattua pois tarhan alaosasta. Olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen sahajauhoalueeseen. Olisipa materiaalin löytäminen vain helpompaa…

 

 

 

Ponit tykkäävät maata tällä alueella. Se toimii myös vessana ja siksi putsaaminen on hyvä tehdä aktiivisesti, että sitä voi käyttää talvella myös kentänkorvikkeena. Silloin kun jäiselle radalle ei pääse edes kävelemään, sahajauhoalue pysyy hyvänä. Siitä on tullut ponien piha-alueen tärkein elementti.

Ihan hyvän kokoisesta tarhasta tuli kolme kertaa suurempi. Vielä on kuitenkin varaa suurentaa. Olen huomannut tykkääväni piharempasta. Etenkin, jos ne liittyvät poneihin.