sisaltä

Pikkupaalien säilytysvinkki avonaisiin sisätiloihin

Ostan pikkuponeilleni koko talven kuivaheinät kerralla. Ei tarvita montaa sataa paalia; 200-350, riippuen siitä kuinka paljon korvaan kuivaheinää esikuivatulla heinällä  (Prohay/Golden Grass). Kulutus on maksimissaan pikkupaali kuivaheinää per päivä. Se tietää sitä, että varastointi kosteilla keleillä muodostuu haasteelliseksi. Heinä ei vaihdu ja paalikasa pienenee hitaasti.

Aiempina talvina, vielä 7 vuotta sitten, sain hyvin suojattua pikkupaaliheinät ns. pintahomeelta käyttämällä hallaharsoa paalikasan päällä. Ei toimi enää. Ei näillä puolen vuoden sadekausilla ja lauhoina, vetisinä talvina. Minulla on käytössä ihan ehta tallinylinen vm. -65. Päätylaudoitus on rakolautaa ja tallinylisille on kulku myös suulin kautta, ilman kattoluukkua. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että ilmankosteus pääsee puhaltamaan esteettömästi tuulen mukana vintille ja heinät, ilman suojaa, vetäisivät kosteuden itseensä. Pintaan alkaisi kertyä ”pölyä”, eli pintahometta.

Olen aiemmin ottanut vuoden heinät kolmessa erässä säilytys- ja säilyvyysongelmien vuoksi. Tai lähinnä siksi, että ongelmia ei tullut tällä tavalla. Toissakesänä sain kauempaa tuotuna koko satsin kerralla ja kaikki paalit eivät olisi mahtuneet alakerran varastoon. Oli siis pakko laajentaa varastoa yläkertaan. Sain vinkin heinänmyyjältä, kun valitin vintin liian hyvää tuuletusta ja paalien hidasta kulutusta: Pressusuoja tallinylisille.

Idea on siinä, että heinien ympärille jää ilmarako, puolesta metristä vaikka metriin. Jotain sinnepäin kuitenkin. Heinät pinotaan ihan normaalisti ja jättipressu tulee niiden ympärille. Ensimmäinen talvi oli yrityksen ja erehdyksen aikaa. Pressu oli liian lähellä paaleja kasan päällä ja huomasin, että pressun sisäpintaan tiivistyi kosteutta. Se näkyi vain pakkasjaksolla, jolloin pressun sisäkatto huurtui. Käytin päällimmäiset paalit ensiksi ja nuuhkin ne läpi, ennen tarjolle laittamista. Muutama paali ehti mennä homeeseen.

 

Viime kesänä tein pressuvirityksen, aiemmasta kiroilusta viisastuneena, jo ennen heinien saapumista. Käytin paalinarua (tietysti) ja sileitä kiviä, millä sain tehtyä kuvan nerokkaan kiinnitysmekanismin. Kivi, tai jotain, laitetaan pressun alapuolelle ja se kuristetaan pressun sisälle ulkopuolelta narun avulla. Näin saadaan pitävä ote pressusta ja suojan kulmat saadaan nostettua ylös.

Korkeammalla oleva kiinnityspiste on lähes keskellä suojaa. Se nostaa koko komeuden ylös, eikä katto roiku silmillä.

Tein myös keskelle yhden nostokohdan, jotta pressusuojan etuseinä ja katto ei olisi aina silmillä ja heinien sisään heittokin olisi sujuvampaa. Joku ihana ihminen on jossain talon historian vaiheessa tehnyt minulle vinssinpaikan palkkien varaan, joten nosto-ovi oli tajunnan räjäyttävän helppo järjestää. Paalinaru liukuu esteettömästi metallitangon varassa.

 

Nosto-ovi vinssattu auki. Ovenpielessä on naula poikittain, johon paalinarussa olevan lenkin saa kiinnitettyä.

Etukulmassa on “kaksoisvinssi”, jotta pressua saa nostettua edestä ylös reilummin, tarvittaessa. Tarvitsin jotain painoa kulman nostamiseen ja toisaalta sopivalla korkeudella pitämiseen, joten tehtävään valikoitui etualalla näkyvä eläkkeelle jäänyt pikkukirves. Painoa ei ole liikaa, eli kulman helmat pysyy tarpeeksi alhaalla. Ketjusta on myös helppo vetää nurkan helmat ylös ja kirveen voi lukita jonkin painon alle siksi aikaa kun esim. varastoa täytetään. Toki voisin vaihtaa tuohon järkevämmän ratkaisun, mutta kummasti asia aina unohtuu ja muistuu mieleen vasta kun olen kiivennyt hitokseen jyrkät rappuset ylös. No, ensi kerralla sitten…

 

Vintille hylätty kahvikuppi päätyi nosto-oven painoksi. Lähinnä sen tehtävänä on estää paalinarua putoamasta metallitangon päältä.

Laitoin vielä muutamaan paikkaan kuppeihin kissan kristallihiekkaa, sitomaan kosteutta. Samat hiekat oli käytössä edellisenä talvena. Kesän ajan hiekka sai kuivua tai “kuivua” ylisillä. Niissä ei ole näkynyt mitään muutosta, joten en osaa sanoa toimiiko systeemi. Ainakaan ne eivät estäneet edellisenä talvena kosteuden tiivistymistä suojan sisäkattoon.

Viimeksi ostamani heinäsatsi oli pitkään pellossa paistatellutta ohutta niittyheinää ja kuiva-ainepitoisuudeltaan yli 90%. Tämä takaa sen, että heinä on erittäin imukykyinen kosteuden suhteen, otollisissa olosuhteissa. Nyt ei ollut otolliset olosuhteet, koska heinä on edelleen homeetonta. Eli: pressusuoja toimii.

Kristallihiekkaa kupissa. En tiedä onko siitä hyötyä.