Yrittäjä esittäytyy

Jos esittelen itseni näin: Johanna, 39-vuotias muotoilija/tuotekehittäjä Hämeenkyröstä, se ei kerro oleellista. Siispä esittelen itseni toisin:

Ensin tuli laiha mutta pömppövatsainen musta shetlanninponi Lotte. Kolmen kuukauden kuluttua oli Lotte ja Odin. Odin sulatti sydämeni ensitapaamisestamme lähtien. Aika kului, Odin kasvoi ja tuli aika viedä se maistamaan laidunelämää poikamiesporukkaan. Traileri oli suuri ja poni pieni. Siinä heräsi kysymys: miten hitossa näitä voi kuljettaa turvallisesti?

 

Odin pienena

Odin pienenä

 

Asia jäi muhimaan ja tuli aina esille kun oli tarvetta kuljettaa poneja. Minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista ammattitaitoa viedä asiaa eteenpäin. Minulle tarjoutui kuitenkin tilaisuus lähteä Kouvolaan opiskelemaan muotoilijaksi, Kymenlaakson ammattikorkeakouluun. Pakkasin ponit kimpsujen ja kampsujen kanssa ja lähdin Kymenlaaksoon.

Neljä vuotta meni opiskellessa muotoilua, mutta aika ei riittänyt ponien kuljetusvaljaalle, vaikka elinkin hyveellistä aikuisopiskelijan elämää. Olin hyvin motivoitunut opiskelija. Joku voisi nimittää hikipingoksi tai suorittajaksi. En voisi väittää toisin. Joka tapauksessa, tein kaikkea kivaa ja välillä ei-niin-kivaa opiskeluihin liittyen. Opin materiaalituntemusta, muodonantoa, mallintamista, pintakäsittelyä, teoriaa, kaikkea tuotesuunnitteluun liittyvää, myös graafista suunnittelua.

 

ryhmakuva-muotoilu
Muotoilun opintojen satoa.

 

Valmistuin (erinomaisin arvosanoin) muotoilijaksi toukokuussa 2011. Ponien kuljetusvaljas oli kulkenut takaraivossa koko opiskelun ajan ja nyt vihdoin oli aika viedä sitä eteenpäin. Jotain kuitenkin edelleen puuttui. Olin kyllä muotoilija, mutta minulla ei ollut edelleenkään tarvittavaa tietotaitoa koko tuotekehitysprosessista. Halusin osata kaiken alusta loppuun, sillä tiesin perustavani yrityksen ja tarvitsevani laajan tietopohjan.

Jälleen tuli tilaisuus lähteä opiskelemaan, tällä kertaa Tampereen aikuiskoulutuskeskukseen, tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoon johtavaan koulutukseen. Tällä kertaa ponien kuljetusvaljas sai jakamattoman huomioni: se oli projektisuunnitelmani kohde. Pyörittelin sitä päässäni, paperilla, ryhmätöissä, protoina, jopa unissani. Tuhansia tunteja. Koulutus kesti lukuvuoden ja sinä aikana suoritin 4 näyttöä aiheesta. Valmistuin tuotekehittäjäksi toukokuussa 2012. Ponien kuljetusvaljas oli edennyt huimasti, mutta edelleen vaadittiin panostamista, nyt myös rahallista. Tähän saumaan oli kätevää hakea lainaa ja perustaa yritys. Näin syntyi Aidora.

 

ryhmakuva

 

Yrityksen perustamisen jälkeen uusia tuoteideoita on tullut kuin sieniä sateella. Ehkä aivoni innostuivat ratkomaan arjen ongelmakohtia, kun opiskelu ei vienyt huomiota. Suurin osa ideoista odottaa ideakansiossa päivää parempaa. Jostain syystä suurin osa koskee ponien hyvinvointia. Ihme juttu… Lisää on siis tulossa. Poneille. Ehkä jotain myös hevosille. Aika näyttää.

Ponini ovat yritykseni ansioituneita tuotekehitysassistentteja, sillä niiden vuoksi ideat tulevat. Niillä myös testaan ensimmäiset protot. Kesällä jouduin kyllä ottamaan porkkanapalkkauksen käyttöön kun kiikutin, ehkä noin kymmenettä kertaa, heijastinvaljaat sovitettavaksi. ”Voi eiiii… Ei TAAS!” oli reaktio, mutta yhteistyö maistui palkkaneuvottelujen jälkeen.

 

diasarjaan-odin_tuotekehitysassari
Työntekoon kyllästynyt testiponi?

 

Pieni tuotekehitystiimini esittely:

Lotte, hanhi-emo, shettisten stereotypian vastakohta. Kiltti kaikille. Höhöttää pienistäkin asioista, kuten puheesta. Ei siis hirnu, vaan höhöttää, tiedättehän. Kuten tamma puhelee varsalleen, sillä tavalla hiljaa ja pehmeästi. Lotte on seuraponi: se ei tarvitse kuin seuraa ja ruokaa niin se on onnellinen. Se lähtee kuitenkin mielellään lenkkiseuraksi, koska on kiltti. Lotte on myös täydellinen talutusratsu. Sillä ei mene hermo.

 

Lotte-talutusponi
Lotte lempeä antaa ratsastuselämyksiä pienille ihmisille aina silloin tällöin.

 

Odin, tuo taivaan lahja kaikille tammoille. Paitsi että on ruuna. Odinin isä on todennäköisesti welsh-rotuinen adonis. Odin on welshmäisen teatraalinen ja herkkä, mutta tavallaan hyvin rohkea. Tai ainakin utelias. Osaa myös hypätä paikaltaan puolimetriä ylöspäin. Oppii kerrasta, hyvässä ja pahassa. Tykkää actionista, kuten irtojuoksutuksesta, agilitysta, lenkkeilystä, ja kaikesta kivasta. Tuntijunaksi siitä ei olisi kuuna päivänä, ehkä liian vapaan kasvatuksen vuoksi. Kaikesta tylsästä sillä muuttuu ilme happamaksi. Jos se osaisi silloin puhua, se siteeraisi vihaista siiliä.

 

odin
Odin tykkää kaikesta kivasta ja liikkuu harvoin hillitysti.

 

Kaikki alkoi siis poneista. Vaikka olen ollut hevosharrastaja, en ole koskaan ajatellut hankkia hevosta, saatikka ponia. Elämä päätti toisin. Tai sydän päätti toisin. Ja hyvä että päätti. Jos minulla ei olisi poneja, ei olisi tuoteideoita, firmaa, eikä nykyistä koulutustanikaan. Ihan tosi.

 

me_kolme