Yrittäjä esittäytyy

Jos esittelen itseni näin: Johanna, muotoilija/tuotekehittäjä/yrittäjä, se ei kerro oleellista. Siispä esittelen itseni toisin:

Ensin tuli laiha mutta pömppövatsainen musta shetlanninponi Lotte. Kolmen kuukauden kuluttua oli Lotte ja Odin. Odin sulatti sydämeni ensitapaamisestamme lähtien. Aika kului, Odin kasvoi ja tuli aika viedä se maistamaan laidunelämää ponien orilaitumelle. Traileri oli suuri ja poni pieni. Siinä heräsi kysymys: miten hitossa näitä voi kuljettaa turvallisesti?

 

Asia jäi muhimaan ja tuli aina esille kun oli tarvetta kuljettaa poneja. Minulla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista ammattitaitoa viedä asiaa eteenpäin. Minulle tarjoutui kuitenkin tilaisuus lähteä Kouvolaan opiskelemaan muotoilijaksi, Kymenlaakson ammattikorkeakouluun. Pakkasin ponit kimpsujen ja kampsujen kanssa ja lähdin Kymenlaaksoon.

Neljä vuotta meni opiskellessa muotoilua, mutta aika ei riittänyt ponien kuljetusvaljaalle, vaikka elinkin hyveellistä aikuisopiskelijan elämää. Olin hyvin motivoitunut opiskelija. Opin materiaalituntemusta, muodonantoa, mallintamista, pintakäsittelyä, teoriaa, kaikkea tuotesuunnitteluun liittyvää, myös graafista suunnittelua.

 

ryhmakuva-muotoilu
Muotoilun opintojen satoa.

 

Valmistuin muotoilijaksi toukokuussa 2011. Ponien kuljetusvaljas oli kulkenut takaraivossa koko opiskelun ajan ja nyt vihdoin oli aika viedä sitä eteenpäin. Jotain kuitenkin edelleen puuttui. Olin kyllä muotoilija, mutta minulla ei ollut edelleenkään tarvittavaa tietotaitoa koko tuotekehitysprosessista. Halusin osata kaiken alusta loppuun.

Jälleen tuli tilaisuus lähteä opiskelemaan, tällä kertaa Tampereen aikuiskoulutuskeskukseen, tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoon johtavaan koulutukseen. Tällä kertaa ponien kuljetusvaljas sai jakamattoman huomioni: se oli projektisuunnitelmani kohde. Pyörittelin sitä päässäni, paperilla, ryhmätöissä, protoina, jopa unissani. Tuhansia tunteja. Koulutus kesti lukuvuoden ja sinä aikana suoritin 4 näyttöä aiheesta. Valmistuin tuotekehittäjäksi (EAT) toukokuussa 2012. Ponien kuljetusvaljas oli edennyt huimasti, mutta edelleen vaadittiin panostamista, nyt myös rahallista. Tähän saumaan oli kätevää perustaa yritys ja hakea lainaa. Näin syntyi Aidora. Ja pian sen oheen verkkokauppa.

 

ryhmakuva

 

Yrityksen perustamisen jälkeen uusia tuoteideoita tuli kuin sieniä sateella. Osa pääsi tuotteiksi asti. Huomasin myös pian, että hyviä tuotteita plagioidaan surutta. Samoihin aikoihin tuli myös markkinoille Kiinassa ym. valmistettuja halpatuoteheijastimia, jotka olivat kotimaisia reippaasti halvempia. Alkoi löytyä myös kokoja pikkuponeille. Koska ei ole mieltä kilpailla halpatuotannon kanssa, esimerkiksi heijastinmarkkinoilla, enkä edelleenkään suostu viemään tuotantoa pois Suomesta, keskityn nykyään enemmän printtituotteisiin, kuten erilaisiin kyltteihin.

 

Kaikki alkoi siis poneista, tai oikeastaan Ponista. Jos minulla ei olisi ollut poneja, ei olisi tullut tuoteideoita, firmaa, eikä nykyistä koulutustanikaan. Ihan tosi.

Ponini ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen, ja ainakin toistaiseksi jatkan arkeani ilman poneja. Siksikin on  luonnollista, että arjen ratkaisutarpeisiin tulee taukoa ja painopiste keskittyy enemmän grafiikan puolelle.

 

me_kolme
Minä ja tuotekehitystiimi 2011.