Kaviokuume kotihoidossa

Kaviokuumeesta ja sen hoidosta on olemassa lukuisia erilaisia sivuja. Tämän tietopaketin on tarkoitus olla tiivistelmä, josta voi löytää arvokasta apua kaviokuumeisen hevosen tai ponin auttamiseksi. Näin ollen en paneudu kaviokuumeen syntysyihin tai oireisiin kovin tarkkaan, niistä löytyy helposti tietoa muutenkin. Alla olevan tietopaketin syntyyn on vaikuttaneet omat kokemukseni ja vertaistukiryhmän laaja tietotaito.
(Kaviokuumeesta voi etsiä tietoa englanninkielisiltä sivuilta hakusanalla: laminitis)

 Kaviokuume ei aina näytä kaviokuumeelta

Kaviokuumeinen eläin ei välttämättä seiso takakenossa, yrittäen siirtää painoa etukavioiden kärjeltä pois. Kaviokuume voi näyttäytyä pelkkänä liikkeen epäpuhtautena tai etuosan jäykkyytenä. Kaviokuumeinen ei välttämättä aro pihdeillä koetettaessa. Digitaalipulssit ei välttämättä tunnu voimistuneina heti ensimmäisten oireiden tultua. Kaikki tämä tapahtui meillä alussa. Pulssit ja kavioiden läpö tulivat viiveellä, samoin pihtiin reagoiminen. Kaviokuume diagnosoitiin ensiksi kävelyn perusteella, muut oireet tulivat myöhemmin, parin päivän viiveellä. Lopullisesti diagnoosi vahvistui röntgenkuvien perusteella.

Kipulääke tärkein lääke

Kipulääkkeeksi määrätään yleisesti Flunixinia, ja se on myös vertaistukiryhmässäni koettu parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Jos eläinlääkärisi määrää jotain muuta, voit kysyä perusteluja. Kipulääkken määrääminen ja annosteluohjeet ovat eläinlääkärin aluetta. Jos kipulääkkeen teho kuitenkin jää liian pieneksi, kannattaa kysyä omalta eläinlääkäriltä, saako annosta nostaa. Joku eläinlääkäri neuvoo antamaan shetlanninponille pussin Finadyneä päivässä, joku määrää samankokoiselle pussin aamuin illoin. Siinä on suuri ero.

Jos kipu pitkittyy ja Flunixin tuntuu käyvän mahalle rankaksi, yksi pelastus voi olla Equioxx -niminen kipulääke. Sen sanotaan olevan markkinoiden mahaystävällisin ja sitä on käytetty myös mahahaavaisille. Se annetaan kerran päivässä suuhun. Tuote myydään valmiiksi ruiskussa, kuten matolääkkeet. Osa hevosista kuulemani mukaan reagoi mahallaan myös tähän, mutta oma ponini sai hyvän avun tästä kipulääkkeestä. Jätin pian mahansuoja-aineen pois ja silti mahan kipuoireet lakkasivat kokonaan. (Poni katseli kylkiään ja jännitti vatsalihaksiaan siten, että vatsan alaosassa kulki lihasten jännityksestä johtuva juova. Flunixin ei enää sopinut, mahansuoja-aineesta huolimatta, eli oli aika etsiä toimivampaa ratkaisua.)

Mahansuoja-aineet tueksi

Aina kun kipulääkkeitä joudutaan käyttämään pitempään, olisi hyvä suojata mahalaukkua, jotta kipulääkkeet ei aiheuta mahalaukun limakalvoille ongelmia. Mahansuoja-aineena olen käyttänyt Antepsinia (apteekista), ja se on sopinut hyvin poneilleni. Mahansuoja-aine olisi hyvä antaa vähintään puoli tuntia ennen kipulääkkeen antamista, jotta suojaava kalvo ehtii muodostua mahalaukkuun. Olen antanut mahansuoja-aineen ruiskulla suuhun, mutta se saattaa maistua eläimelle, joka sitä tarvitsee, niin hyvin että se nuollaan ruokakupista viimeistä pisaraa myöten. Toinen ponini kärsi hetken aikaa mahavaivoista ja söi mahansuoja-ainekuurinsa kupista vapaaehtoisesti (=himoiten). Noin viikon kuluttua maha ei enää oireillut ja poni jätti mahansuoja-aineet kuppiin. Jotkut käyttävät magnesiamaitoa (apteekista), mutta itse en ole perehtynyt sen käyttöön.

Kaviokuumeen ollessa päällä, voi olla vaikea huomata lisävaivoja, esimerkiksi mahan haavaumista johtuvaa kipua. Oman kokemukseni mukaan hyvin lievä mahan haavaumiin viittaava oireisto voi olla esimerkiksi: haluttomuus liikkua reippaasti, sulkeutuneisuus ja ärtymys rintamusta rapsutettaessa tai harjattaessa. Myös paikalta poistuminen, jos mahdollista, kun eläin välttää kipua aiheuttavaa tilannetta. Kaviokuumeen ollessa päällä, kävely on enemmän tai vähemmän vastenmielistä ja eläin voi olla sulkeutunut, joten lievät mahahaavaoireistot voivat helposti jäädä näkemättä. Mahansuoja-aine kipulääkekuurin aikana on siksi tärkeä oireiden ennaltaehkäisyyn. Alla oleva linkki (YouTube) opastaa testaamaan mahahaavaan mahdollisesti viittaavia kipupisteitä, kun tilanne on jo pahempi.

Video mahahaavaan viittaavista kipupisteistä

Maitohappobakteerit ovat paksusuolen kavereita

Kaviokuume on aineenvaihduntasairaus (poislukien mekaaninen ja bakteeriperäinen kk) ja se alkaa paksusuolen bakteeritasapainon järkkyessä. Maitohappobakteerien käyttöä voi harkita kaviokuumeen tukihoitona.

Ruokavalion tarkistus

Kaviokuumeeseen sairastuneen eläimen ruokavalio on tärkeä tarkastaa. Heinän tulisi olla mahdollisimman vähäsokerista (alle 100g/kg ka), ja mielellään kuivaheinää. Mikäli käytössä olevasta heinästä ei ole analyysiä, se kannattaa tehdä heti. Sillä välin heinän voi liottaa (ohje alempana). Jos hevonen/poni on laihdutuksen tarpeessa (kysy ulkopuolisen mielipide, oma silmä valehtelee helposti), selvitetään, mikä määrä päivässä on sopiva. Se on todennäköisesti vähemmän, kuin mitä eläin on saanut. Apua määrittelyyn antaa Hopti-ruokintaohjelma, tai Kati Tuomolan sivuilla oleva ohje, kohdassa: “Metabolista oireyhtymää sairastavan ruokinta ja laihdutus”. Kun sopiva kilomäärä on päätetty, heinät punnitaan joko joka ruokintakerralla tai vuorokauden annoksena, josta heinät  jaetaan koko vuorokaudelle.

Heiniä voi liottaa, mikäli vähäsokerista heinää ei ole saatavissa. Heinät upotetaan saaviin jossa ne saavat liota uusimpien tutkimusten mukaan jopa 12 tuntia.  Silloin sokereita voi hävitä jopa 50%. Itse liotan noin 8 tuntia. Liotuksen jälkeen vesi kaadetaan pois ja heinät voidaan vielä pikaisesti huuhdella. Tämän jälkeen heinät saavat vielä valua ainakin puoli tuntia. En valuttaisi enempää kuin tunnin, jotta heinä ei ala pilaantua. Liotettu heinä -dieetti ei ole pitkäkestoisesti terveydelle eduksi (sokerin lisäksi häviää myös tärkeät vitamiinit ja kivennäiset), joten vähäsokerisen heinän etsiminen on hyvin tärkeää.

Vaikka hevonen tai poni on laihdutuskuurilla, sitä ei saa nälkiinnyttää. Erinomainen rehu kaviokuumeiselle on Marstall Vito. Sen annostusohjeet ovat aika suuret, mutta niitä ei tarvitse säikähtää. Annostusta voi nostaa pikkuhiljaa. Myös rehumäärän tarpeen voi arvioida kun vertaa rehun ja heinäanalyysin tietoja. Maksimiannostus ei välttämättä ole tarpeen, koska heinä on Suomessa yleensä ravintoarvoiltaan suhteellisen hyvää (vrt. “olkiheinä”). Itse törmäsin Vitoon vasta sen jälkeen kun ponini oli ollut jo pitkän aikaa oireeton. Otin Viton testiin ja sen jälkeen se on jäänyt meille täydennysrehuksi. 20kg:n säkki maksaa noin 32€. Kahdella noin metrin korkuisella säkki kestää suurin piirtein kuukauden, koska ponit eivät saa maksimiannostusta. Lihomista ei ole ollut havaittavissa, päin vastoin: ponit pysyvät sutjakassa kunnossa ja karva kiiltää.

Turvalliset luonnonantimet kaviokuumetaustaiselle

Siankärsämö on laajasti suolistoa hoitava yrtti, joka myös vähentää tulehduksia ja desinfioi. Sitä voidaan käyttää hauteissa, syöttää tuoreena tai kuivattuna tai miksei tarjota teenäkin. Tosin oma ponini ei arvosta siankärsämöteetä, mutta se menee kyllä alas rehujen joukossa.

Toinen hyväksi havaittu, vatsaa ja aineenvaihduntaa hoitava aine, on chia-siemenet (Salvia Hispanica). Chiassa on paljon Omega 3- ja 6-rasvahappoja, rautaa, sinkkiä, magnesiumia, ym. Siinä on myös monipuolisesti aminohappoja ja runsaasti antioksidantteja. Oma kokemukseni on, että se vie pois nestepöhötystä ja pienentää ihraniskaa. Se myös hoitaa mahalaukkua hyytelömäisen koostumuksensa vuoksi ja on siten hyvä suoja kun laihdutuksessa ruokamäärät putoavat. Sen on huomattu myös poistavan hiekkaa suolistosta. Chian on todettu myös tasaavan verensokeria, joten se on kaviokuumetaustaiselle ja metaboliselle hyvä lisä terveyden ylläpitämiseen.

Chia kannattaa ottaa kokeiluun varovaisesti, sillä joillekin se voi aiheuttaa lannan löystymistä. Osa taas saa avun ruikkuiluun. Kokeilemalla selviää mitä oma poni tai hevonen chiasta sanoo. Makunystyröille sopimattomuudesta se ei yleensä jää kiinni.

Mustikalla on myös verensokeria tasaava vaikutus. Sitä voi tarjota tuoreena tai kuivattuna, mutta… mustikanvarpujen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Koivu on aivan loistava nesteenpoistaja, mutta kuten edellinen, sitä ei saa kerätä toisten mailta ilman lupaa. Mustikkaa ja koivua saa onneksi myös kaupasta, tosin hinta ei ole kevyimmästä päästä. Koivunoksat antavat lisäksi mukavaa askarreltavaa laidunkiellossa olevalle ponille.

Pajussa on salisylaatteja, jotka kehossa hajoavat salisyylihapoksi (Aspiriinin vaikuttava aineosa). Se poistaa kipua ja ohentaa verta. Aivan nappi juttu kun kaviokuume on päällä. (Tämä ei tarkoita, että kipulääkettä ei tarvita.) Pajua voi antaa myös lehdettömänä aikana. Se antaa tekemistä ja hoitaa kipuilevaa samalla.

Voikukkaa voi antaa pieniä määriä. Se puhdistaa maksaa, mutta voi sisältää sokeria suhteellisen paljon. Pieni määrä ei kuitenkaan keikauta venettä suuntaan tai toiseen. Voikukka on puhdistava ja vitamiini- ja hivenainepitoinen villivihannes.

Mahahaavan riski

Koska heinän määrä vähenee laihdutuksen vuoksi, kasvaa mahahaavan riski, erityisesti silloin kun eläin on kipulääkekuurilla laihdutuksen lisäksi. Myös kipu nostaa stressitilaa ja siten lisää mahahaavan riskiä entisestään. Mahahaavan torjumiseksi heinät voidaan tarjota pienisilmäisestä verkosta. Pienisilmäinen heinäverkko hidastaa syömistä ja voi siten tasata verensokerin heilahtelua. Empiirinen kokeilumme vertaistukiryhmässämme antaa viitteitä siitä, että tasainen, mutta hillitty heinäruokinta auttaa laihdutuksessa. Ruokintavälit saisivat olla mahdollisimman lyhyet, mutta heinää ei saa antaa liikaa. Tällaisessa tilanteessa pienisilmäinen heinäverkko on tärkeä apuväline. Heinäverkkoja ei voi suositella kengällisille hevosille/poneille sellaisenaan, vaan käytettyjen ratkaisujen tulee olla sellaisia, ettei eläin voi saada heinäverkkoa kengän ja kavion väliin.

Kun toipilas saa jo liikkua, heinien ripotteleminen eri puolille tarhaa antaa tekemistä ja lisää ruokailuun menevää aikaa. Ponini kävelevät ruoan perässä vähintään 9 tuntia päivässä! Se on jo aika hyvä saavutus “pullaponeille”. Olen ikkunasta seurannut ja huomannut, että jokaisen ripotteluheinäruokinnan jälkeen poneilla riittää touhua 2-2,5 tuntia. Ne syövät jokaisesta ripottelupisteestä parhaimmat ja käyvät kaikki paikat läpi. Sitten seuraava kierros ja kolmas kierros jne. Välillä ravataan, välillä kävellään reippaasti ja välillä himmaillaan ja haahuillaan. Mutta liikettä se on pienikin liike!

 

Kaviokuumeen tausta: EMS, cushing, pelkkä lihavuus vai jotain muuta?

Kaviokuumeen taustalla voi olla joku perussairaus tai se voi olla “tyhjästä tullut”, kuten kauralaariin päässeen ponin kohdalla (ruokintaperäinen) tai liian kovalla pohjalla treenatulla (mekaaninen rasitus) tai jälkeisten irtoamista pantanneella tammalla (bakteeriperäinen). Ruokintaperäinen kaviokuume voi olla myös seurausta pikkuisesta pläskiydestä, mitä myös “ponin pyöreydeksi” saatetaan kutsua. Erityisen suuressa vaarassa sairastua kaviokuumeeseen ovat pikkuisen pläskit, jotka pääsevät alkukesästä laitumelle. Toinen kaviokuumepiikki on kengittäjämme mukaan nähtävissä kevättalvella, jolloin pakkaset ovat kovimmillaan ja hevosilla voi olla heinää reilusti saatavilla lämmönpitimiksi. (Oma ponini sairastui näin ja oli lisäksi “pikkuisen pläski”.)

 

Ennen sairastumistaan Odin oli pikkasen pläski. Tällainen "tynnyrirunko" ei ole tervettä ponin pyöreyttä vaan selkeää ylipainoa, jolla on vaaransa.

Vasemmalla: Ennen sairastumistaan Odin oli “pikkuisen pläski”. Tällainen tynnyrirunko ei ole “tervettä ponin pyöreyttä” vaan ylipainoa, joka altistaa kaviokuumeelle. Oikeanpuoleinen kuva on kesältä 2013. Kaviokuumeesta on aikaa 2,5 vuotta. Poni on pysynyt koko sen ajan normaalipainoisena. Ihraniska on edelleen jäljellä, mutta sen kanssa on näköjään vain elettävä.

 

Mikäli eläin on tuhdissa kunnossa, voi kaviokuumeen syynä olla myös metabolinen oireyhtymä (joka saa alkunsa kuten ihmisten 2-tyypin diabetes: liikaa energiaa, liian vähän liikuntaa). “Metabolinen” eli EMS (Equine Metabolic Syndrome) voi olla myös perittyä. EMS-hevosen laihdutus voi olla työn ja tuskan takana, tai jopa mahdotonta. Läskivarastot kertyvät erityisesti niskaan (ihraniska, englanniksi crest), lapoihin, “omppupyllyksi” ja nisien/esinahkan seutuville. Hoitona on tarkka ruokavalio ja paljon liikuntaa. Lisää EMS-tietoa

Cushingin tauti ( = PPID) on myös kaviokuumeelle altistava sairaus. Cushing on yleisesti vanhempien hevosten sairaus, mutta se voi puhjeta myös nuoremmalle hevoselle. Oireita ovat mm. kova jano, paljon virtsaa, hikoilu, karvanlähdön ongelmat, hikoillessa/kastuessa karva menee kiharaksi, laihtuminen, mahan pömpötys, nestetyynyt silmäkuoppien päällä, jne.
Cushingille on olemassa lääkitys. Lisätietoa cushingista 

Matala-asteisen kaviokuumeen oireisto kannattaa opiskella etukäteen. Matala-asteinen kaviokuume (Low Grade Laminitis) voi olla alkusoittoa “oikealle” kaviokuumeelle. Olen kirjoittanut siitä suomeksi pitkät pätkät. Siitä lisää linkin takana.

Edellä mainittujen sairauksien perushoidossa käytetään samanlaista ruokavaliota kuin pelkästään lihavaan kuntoon päässeelle hevoselle/ponille, eli mahdollisimman vähäsokerinen heinä + tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset.

Lisäksi tiedän monia tammoja, joilla kaviokuume liittyy kiimakiertoon, vaikka näillä ei virallisesti pitäisi olla yhteyttä.

Ruoho -tuo kaiken pahan alku ja juuri

Tai sitten ei. Moni kaviokuumeen sairastanut laiduntaa valvotusti esimerkiksi useamman tunnin päivässä, mutta vain otollisten ruohon fruktaanipitoisuuksien aikaan. Itse en ole päästänyt poniani laitumelle, mutta olen antanut sen syödä ruohoa narun päässä äärimmäisen valvotusti. Se on saanut myös luvan kanssa syödä siankärsämöä ja hieman voikukkaa. Pajut ja koivunlehdet ovat myös turvallisia herkkuja, samoin mustikanvarvut. Jos kk-taustainen ei pääse laitumelle, sen ruohonhimo voi yllättää omistajan. Kävelylenkit voivat muuttua taisteluksi ruohonkorresta ja koko ajan saa olla tarkkana, ettei poni yllätä. Pieni haukkaisu muuttuukin kauhaisuksi ja aiemmin suusta irti saadut ruohonkorret vedetään ääntä nopeammin suoraan suuhun niin, ettei ulkopuolelle jää mitään irti revittävää. Hevoseläimet oppivat nopeasti, mikäli motivaatio on kunnossa.
Tällaisessa tilanteessa voi turvautua tarvikkeisiin: kuonokoppa helpottaa käsittelyä ja antaa omistajalle mielenrauhan. Kun tietää, että ruohon saanti on rajoitettu, oma varmuus ja rauhallisuus on helpompi pitää. Kuonokoppaa voi pitää myös laitumella, mutta jos sen tuoma henkinen kidutus on suurempi kuin siitä saatava hyöty, kannattaa asiaa harkita uudelleen. Riippuu yksilöstä ja kuonokopasta, miten laiduntaminen onnistuu.

Kaviot ja niiden hoito

Kaviokuumeisen tai kk-taustaisen kengitys on oma tieteen ja taiteen lajinsa, joten en puutu siihen. Kaviokuumeen akuutissa vaiheessa kengittäjä tekee ratkaisunsa ja yleensä se on sydänorsikenkä, Natural Balance -kenkä, “idioottikenkä” tai jokin muu sädettä tukeva kengitys. Kaviokuumeinen voidaan myös ottaa pois kengästä tai sitä ei laiteta lainkaan sairaskenkään. Itse henkilökohtaisesti valitsisin nykyään naulattoman version, kuten “castit”, jotka “kipsataan” kavioon. Naulaamisen aiheuttama kipu on kohtalaisen rankkaa katseltavaa ja varmasti melko sietämätöntä naulattavan asemassa. Jos naulaaminen ei aiheuta tuskaa, kipua ja hikeä, kengitys on täysin varteenotettava ratkaisu. Mutta jos muita keinoja voi käyttää, miksi ei käytettäisi?

Kaviokuumetoipilaan vuoluväli (ja kengitys) olisi hyvä pitää lyhyenä, sillä vaurioitunut kavio voi kasvaa hyvin epätasaisesti, vaurioiden suuruudesta riippuen. Yleensä kannat kasvavat normaalisti, mutta kärki hitaammin. Jos kantoja ei madalleta (huom, akuutti vaihe ja kantojen korotus ovat jo takanapäin), alkaa kavio helposti virsuuntua. Mikäli toipilas on ilman kenkiä, kavioiden kantoja voi raspata vuolujen välissä, mutta vain kengittäjän ohjeiden mukaan! Kavioiden huollosta ei kannata tinkiä, sillä se voi kostautua myöhemmin.

Meillä rotaatiot olivat muutaman asteen luokkaa ja kaikkien yllätykseksi kontrollikuvissa kavioissa ei näkynyt jälkeäkään kaviokuumeesta. Tiheä vuoluväli ja ammattitaitoinen vuolu olivat auttaneet kavioita kasvamaan “oikeinpäin”. Mutta hieman yli vuosi siihen meni. Voi myös olla, että tulehduksen laannuttua kavioluu on päässyt palaamaan aavistuksen takaisinpäin kun tulehduksen aiheuttama paine kavion etuosassa on laskenut.

Kaviokuumeen akuutissa vaiheessa ei välttämättä tarvita kengitystä. Myös kaviota tukevilla terapiatossuilla (Soft Ride) voi saada suuren avun ja pienennettyä kipulääkkeen tarvetta ja käyttöaikaa.  Tossuihin on saatavissa ns. kaviokuumepohjalliset. Ne tukevat sädettä ja lieventävät siten kipua. Hinta on suhteellisen kallis, mutta tossut ovat keränneet kiitosta.  Tossuja myy ainakin Anivet.

Kun kaviokuume on jo takana, mutta anturat mahdollisesti vielä arat, voivat tavalliset hevosten lenkkarit olla hyvä apu kun mennään epätasaisille, kivikkoisille tai koville pinnoille, ellei kengitystä käytetä. Tossuja ei kuitenkaan voi käyttää koko aikaa. Jos hevonen ei pärjää ilman jatkuvaa suojaa, on kengitys paras vaihtoehto. Myös liimattavia ja valettavia kenkävaihtoehtoja löytyy. Tosin pienimmät ponit voivat olla jälleen unohdettujen listalla koko -vaihtoehdoissa.

Jos tossuja ei vielä ole, tai haluaa kokeilla matalan budjetin tossuja kokeillakseen “tossuelämää” käytännössä, voivat Hoof Shoe -tossut olla hyvä vaihtoehto. Ne ovat väljemmin mitoitettu, joten oikean koon valinta on helppoa. Näissä pienin koko (S) menee metriselle ponille.

Kaviopaiseet

Kaviokuumetaustaiselle saattaa tulla kaviopaiseita. Paiseen erottaa helpoiten kaviokuumeesta siten, että eläin ontuu vain yhtä jalkaansa ja siinä jalassa digitaalipulssi voi olla voimistunut. Voi olla, että eläin ei halua laskea painoa ollenkaan kipeän kavion päälle ja lepuuttaa esimerkiksi kipeää etujalkaansa kavionkärki maassa. Jalka voi olla myös hieman turvonnut. Kengittäjä on hyvä kutsua paikalle, koska hän voi löytää paiseen koetuspihtien avulla. Mikäli paikantaminen onnistuu ja paise voidaan avata, kipu helpottaa nopeasti, sillä kavion sisällä tuntunut paine vähenee.
Kaviopaiseen hoitona on lepo, kipulääke kuten kaviokuumeessa ja kipeän kavion hautominen (ja mahdollisesti paiseen avaaminen). Hautomiseen käy esimerkiksi Animalintex -laput (apteekit, hevostarvikeliikkeet) tai Betadine (desinfioiva versio) pumpulilevyyn imeytettynä. Hauteet laitetaan hyvin pestyyn kavioon, säteen uurteisiin ja kavion pohjaan. Sen jälkeen kavion ympärille kääritään sideharso tai pinteli  ja koko paketti kiinnitetään esimerkiksi Hoof Sock -tossulla. Hauteen annetaan vaikuttaa yön yli ja vaihdetaan uuteen. Haude uusitaan 2-3 kertaa päivässä. Toki voi käyttää erilaisia teippivirityksiä, mutta “haudesukka” on hyväksi ja toimivaksi havaittu ja säästää paljon vaivaa. Sellainen kannattaa varata talliapteekkiin, jotta paiseen tullessa ei tarvitse odotella paria päivää paketin saapumista.

Kaviopaiseen puhkeamiseen vaikuttaa paiseen sijainti ja saako kengittäjä paiseen avattua ulkoapäin. Hautomiseen on hyvä  varata aikaa muutamasta päivästä pariin viikkoon. Joskus jopa pidempään jos paise on syvällä, eikä löydä ulospääsyä.

Kaviokuume takana, malttia!

Kun kaviokuumeen aiheuttama kipu hellittää, saattaa eläin olla voimiensa tunnossa. Elämä on ihanaa ja tekisi mieli laukata häntä tötteröllä. Omistajan kannattaa olla silloin tarkkana ja hillitä menohaluja. Jos kavioissa on vielä tulehdusta, saattaa revittely kostautua karvaasti (Been there, done that). Kipu voi palata takaisin tai olla palaamatta. Varovaisuus ei kuitenkaan ole pahitteeksi. Kaviokuumeen voimakkuudesta ja muutoksista (röntgenkuvat) riippuen, liikunta voidaan aloittaa nopeammin tai pitemmän kaavan mukaan. Tämä on täysin tapauskohtaista.
Kavio kasvaa kokonaan läpi noin vuodessa. Jos liikunta aloitetaan voimakkaasti liian aikaisin, vaurioituneet kohdat saattavat tykätä huonoa. Pahan kaviokuumeen jälkeen vuosikin lepoa voi olla tarpeen. Levolla tarkoitan liikuntaa ilman ratsastajan painoa tai kärryjen vetämistä, treenausta ja kunnonkohotusta. Kävelylenkit, irtojuoksutus ja metsissä hiippailu tekee hyvää mielelle ja keholle. Kentällä voi myös tehdä kaikenlaista ohjasajosta agilityyn. Aineenvaihdunta on tärkeä pitää liikkeessä, mutta maltilla.

 

ennen-jalkeen-kk_terveys

 

tsemppia-kk-blogi

Ei vielä kommentteja.

Vastaa